moikka, kevät

ai mitä mulle kuuluu
no, töissä oon käyny, on tullu toi pihlajakadun väki tutuksi
torniossaki kävin, oppari olis nyt valmis ja sen myötä myös meikä ois valmis toukokuussa
kävelyllä oon kans käyny

ja nyt on muka jo lokakuu

syksy tuli vähän varkain
sehän oli ihan äsken ku mä matkasin roippedeni kans torniosta etelään
ja jännitin ekaa työharjottelupäivää

enkä oo oikeen vieläkään tajunnu etten asu enää pohjosessa

ensimmäinen kevät

tää on jokakeväinen homma
aurinko alkaa paistaa, lumet sulaa
ja meikä herää talvihorroksesta, tuntuu ku syntyis uudestaan
kaiken näkee jotenki uusin silmin

heräämisen mukana meikä saa alleen levottomat jalat
kai mulla on sellaset kokoajan, keväisin ja syksysin se vaan korostuu

torniojokiki heräilee, mitä jos hyppäis jäälauttojen matkaan?

24 tuntia

24 kuvaa ja melkeen 24 tuntia, mut ei ihan

lopulta yritin keskittyä tiellä pysymiseen ja kotiin päästyä kaaduin sänkyyn

 mut hei, meikän päivä aina aamu kuuden herätyksestä suoran tv-lähetyksen studio-ohjaamiseen, ja ajelusta väliltä tornio-espoo

seuraavana päivänä en kuvannu vaan kuuntelin helsinkiä

jäistä menoo

vaikka tää on mun kolmas talvi torniossa en ollu ennen käyny jäällä
siispä tuumasta toimeen ja koirat matkaan!

meikä näyttää melko pieneltä arskan ja reiskan rinnalla
arska ja reiska, ne on kyl sellaset lähikapakan kanta-asiakkaiden nimet
vaikka lähinnä niiden omistajat taitaa olla

syyslevottomuus

ennen kävin etelässä vähänniinku hengittämässä
ja sit tulin takasin pohjoseen oottamaan seuraavaa kertaa

nyt oon kai jotenki juurtunu tänne
ei enää oo tarvetta lähtee pois

paitsi levottomat jalat ja levoton mieli mulla on joka syksy

kevään merkkejä

aurinko paistaa joten aika kaivaa blehat esiin
tiet on sohjoa ja kengät on koko ajan märät
ajoin yks päivä penkkaan parkkipaikalla
pukeudun ihan liian kevyesti koska kuvittelen et tarkenen

alavilla mailla hallan vaara

lunta

lunta

lunta

kylmää

lunta