moikka, kevät

ai mitä mulle kuuluu
no, töissä oon käyny, on tullu toi pihlajakadun väki tutuksi
torniossaki kävin, oppari olis nyt valmis ja sen myötä myös meikä ois valmis toukokuussa
kävelyllä oon kans käyny

ja nyt on muka jo lokakuu

syksy tuli vähän varkain
sehän oli ihan äsken ku mä matkasin roippedeni kans torniosta etelään
ja jännitin ekaa työharjottelupäivää

enkä oo oikeen vieläkään tajunnu etten asu enää pohjosessa

ensimmäinen kevät

tää on jokakeväinen homma
aurinko alkaa paistaa, lumet sulaa
ja meikä herää talvihorroksesta, tuntuu ku syntyis uudestaan
kaiken näkee jotenki uusin silmin

heräämisen mukana meikä saa alleen levottomat jalat
kai mulla on sellaset kokoajan, keväisin ja syksysin se vaan korostuu

torniojokiki heräilee, mitä jos hyppäis jäälauttojen matkaan?

jäistä menoo

vaikka tää on mun kolmas talvi torniossa en ollu ennen käyny jäällä
siispä tuumasta toimeen ja koirat matkaan!

meikä näyttää melko pieneltä arskan ja reiskan rinnalla
arska ja reiska, ne on kyl sellaset lähikapakan kanta-asiakkaiden nimet
vaikka lähinnä niiden omistajat taitaa olla

älä tuu vielä

yks päivä tuli talvi
se tais kyl jo melkein sulaa pois

rantaloma

lähettii arskiksen kans retkelle rantsuun
yritin ruokkii sorsia mut onnistuin ainoastaan houkuttelemaan paikalle kolkytä lokkia ja variksen

kesäjuttuja

tää kesä tuntuu koostuvan tällasist pienist jutuist niinku

 flipperin pelaamisest, karkin syömisest rannalla arskan kaa

kivoist hardcorekeikoist ja niiden kuvailust

kukkolankoskella pyörähtämisestä, hiusväriin kyllästymisestä

ja semmosesta

koiranpäivii

viisaat jatkais talviuniaan

aurinko taas on kuumimmillaan
se hiostaa tän kalpeen kansan ulos koloistaan
hetken kestää vaan tätä valoisaa aikaa
kun puistoissa ja terasseilla sitä juhlitaan

mä elän vaarallista elämää

käytiin parskiksen kanssa hiihtoladulla (ei koiria!)
väistin hiihtäjiä hyppäämällä ladulta hankeen, joka ulottuki mua vyötäröön
kesti varmaan kymmenen minuuttia rämpiä takas ladulle

kuljin tunnin ja toisen läpi jäätyneen maiseman

tääl on kylmää
mut kauheen kaunista

koiran naama on täynnä kuuraa ja se kiepsahtaa selälleen hankeen kun sen tassut paleltuu

lapsuusmuistoja

koska mulla on koulussa menossa valokuvauskurssi, enkä oo ehtiny oikee kuvaa ku koulujuttuja, ni ilostutan teitä arkistojen aarteilla!
siis meikä skidinä, sekä kameran eessä että takana

oon kuvannu sorsia koska ne ei lähe karkuun

 oon askarrellu kuviksessa, laskenu liukumäkee ja leikkiny raptoria iriksen kanssa

oon kuvannu meidän koiraa winstonia hyvinki taiteellisesti

oon edustanu sukujuhlissa

ja aamu tulee niin kuin aamu aina tulee

skannailin vähä filmikuvia

ja tilanne huvita ei hulluakaan